Thoughts August 2013
Jyrki Wahlstedt
The same in English
after the Finnish text…
Noin vuosi sitten yksi opiskelutovereistani kuoli. On epätodennäköistä, että minä kuolisin pian, mutta joka tapauksessa ajattelin hieman valmistautua. Siksi alla ohjelma urkukonserttiin, jollaisen muistokseni haluaisin. Kuten kappaleista huomaa, ajattelen Kallion kirkkoa, kotikirkkoani, joka on minulle läheinen ja jossa on kuoriurut sekä pääurut, joilla ohjelman voi esittää mainiosti.
BWV 542 Fantasia ja fuuga g: tämä urkuteos vei minut mukanaan, kun sen kuulin ensimmäisen kerran joskus keskikoulun viimeisinä vuosina, taisin olla viidentoista ikäinen, kuuntelin sitä radiosta, soittajaa en muista, mutta tunnelman kyllä. Opiskeluajoilta muistan, kun menin Helsingissä Tuomiokirkkoon Tauno Äikään konserttiin. Hän vyörytti tämän teoksen liikkeelle, vaikka ihmisiä oli vielä tulossa sisään.
BWV 614, 615 Orgelbüchleinin koraalialkusoitot ”Das alte Jahr vergangen ist” ja ”In dir ist Freude”
Nämä kaksi Bachin sävellystä ja ensimmäinen Messiaenin ovat yhteydessä elämäni toiseen suureen rakkauteen, Bachin ja urkujen ohella. Yksityiskohtiin en mene, kyse on hyvin syvistä henkilökohtaisista tunnoista
BWV 659, 660, 661 Kolme koraalialkusoittoa ”Nun komm, der Heiden Heiland”
Näistä ensimmäinen on tunnettu myös Busonin pianosovituksena, sitä olen itsekin soittanut, koko kolmen kokonaisuus on valtava osoitus Bachin mielikuvituksen laajuudesta ja syvyydestä, miten ensimmäisen pehmeät, koristeelliset sävyt muuntuvat kolmannen vääjäämättömän jykeviin ja kuitenkin niin helliin kulkuihin
BWV 646 ”Wo soll ich fliehen hin”
Tämä
Schübler-koraali on pieni, lyhyt, mutta yksi hämmästyttävimpiä,
täydellisimpiä sävellyksiä kautta aikojen, ainakin kokoonsa nähden.
Kolme ääntä, ensin kaksi, jotka kietoutuvat toisiinsa, ajavat toisiaan
takaa, leikkivät toistensa kanssa, sitten yksinkertainen koraali
muuttaa kokonaisuuden joksikin aivan muuksi. Vahinko, että tämän
alkuperäiskappale on kadonnut, kokoelmahan koostuu kantaattien
aarioista tehdyistä sovituksista.
BWV 544 Toccata ja fuuga h: missään muussa teoksessa en ole kokenut niin toisilleen vastakkaisten tunteitten tai affektien olemassaoloa yhtäaikaisesti ja päällekkäin. Enzio Forsblom kirjoittaa levytekstissään, miten teoksessa on valojen ja varjojen vaihtelua, mikä viitannee samantapaisiin tuntoihin. Minulle erityisesti fuugan välijakso tuo mieleen tilanteen, jossa on samanaikaisesti suurta tuskaa ja suurta riemua, jotakin sellaista voisi kokea vaikkapa lapsen syntymässä.
Messiaen Livre du Saint Sacrement, osa XIII ”Les deux murailles d’eau”,
osa XVIII ”Offrande et Alleluia final”
About a year ago one of my fellow students died. I know that it's not probable I would die anytime soon, but anyway I thought to prepare a bit. Hence this programme to an organ concert I would like have to the memory of me. Notice that I think Kallio church, my home church, having both baroque style choir organ and romantic main organ suitable to present the whole programme.
BWV 542 Fantasie und Fuge g: I was completely taken with this work, when I heard it first time about fifteen years old, I listened to it radio, I don’t remember, who the player was, but the atmosphere is still quite vividly in mind. When I was a student, I went to an organ concert of Tauno Äikää in Helsinki Cathedral. I remember, how he started playing this, when there were still people coming in.
BWV 614, 615 Orgelbüchlein ”Das alte Jahr vergangen ist”, ”In dir ist Freude”
These two Bach chorale preludes and the first piece of Messiaen are connected to a great love in my life, in addition to Bach and organ. I won’t go into details, too personal…
BWV 659, 660, 661 ”Nun komm, der Heiden Heiland”
These three chorale preludes, the first of which is also known as piano transcription by Busoni, I’ve also played it, show how vast and deep Bach’s imagination is, how the very embellished melismas of the first move to the steady, yet tender tones of the third
BWV 646 ”Wo soll ich fliehen hin”
This, one of the
Schübler chorales is a very short piece. Yet it is one of most
astonishing, most perfect, compositions ever I know, at least regarding
its size. Three parts, first two chasing each other, then the simple
chorale changes the whole scene to something else. Shame that the
original is lost, this, like the others, being an arrangement of an
aria from a cantata.
BWV 544 Toccata und Fuge h: in no other work ever have I experienced such a co-existence of opposite emotions. Enzio Forsblom writes in his introduction, how there are light and shadows in this piece, I think he has had similar thoughts. Especially in the middle section brings mind to something giving great pain and huge joy at the same time, something that could happen e.g. when a child is born
Messiaen Livre du Saint Sacrement XIII ”Les deux murailles d’eau”,
XVIII ”Offrande et Alleluia final”
© Jyrki Wahlstedt 2013